Coleoptera types of John Sahlberg

Sampling

Long description of the digitisation project in Finnish by Heidi Viljanen: John Sahlbergin (1845-1920) kovakuoriaistyyppiaineiston digitointi Tausta Pilottitutkimuksen tarkoituksena oli katsoa, kuinka kauan asiantuntijalla menee digitoida mahdollisesti verifiointia vaativia tyyppiyksilöitä. Materiaaliksi päätettiin ottaa museon kokoelmissa olevat J. Sahlbergin 1900-luvun vaihteessa tieteelle kuvaamien kovakuoriaislajien tyyppiyksilöt, koska kokoelma on museolle tärkeä ja paljon lainattu, sekä kokoelma sopivan kokoinen, selkeä ja helpohkosti työstettävä. Työn teki FT Heidi Viljanen ajalla 1.9.210–31.3.2011. Hän on myös kirjoittanut raportin tämän osan. Työvaiheet Alun perin työnkuvaan piti kuulua tyyppiyksilöiden verifiointi lajien alkuperäisten kuvausten perusteella. Suuri osa J. Sahlbergin museolla sijaitsevista tyyppiyksilöistä on kuitenkin verifioitu ja listattu julkaisuissa Biström, 1987; Silfverberg, 1987, 1988, sekä H. Silfverbergin julkaisemattomissa listoissa. Toisaalta edellä mainitut listat eivät ole virheettömiä, mikä tuli digitoinnin edetessä huomattua. Keskusmuseon potentiaalisesta hyönteistyyppiaineksesta suurin osa ei ole tällaista, vaan jokainen yksilö pitää tutkia alkuperäiskuvauksien avulla ja sitten jäljittää eläimen oikea nimi ja mahdollinen sijoituspaikka. Työtä nopeutti lisäksi projektin tavoite saada nimenomaan verifioituja tyyppiyksilöitä tietokantaan, eikä niinkään löytöpaikkojen koordinaattien selvittäminen tai korkeatasoisten valokuvien ottaminen. Erityisesti jälkimmäinen on usein kovakuoriaisten ollessa kyseessä turhaa, koska lajituntomerkkejä ei usein voi tunnistaa korkealaatuisistakaan valokuvista. Tästä johtuen jokaisesta yksilöstä otettiin periaatteessa vain yksi habitus-kuva. Sen sijaan yksilöiden etikettien valokuvaaminen katsottiin hyödylliseksi. Etiketit valokuvattiin irrottamalla laput hyönteisneulasta ja järjestämällä ne alustalle kronologiseen järjestykseen, jotta valokuvasta voi helposti lukea yksilön historian. Yksilöt merkattiin yksilöllisillä tyhmillä tunnuksilla ja kaksiulotteisilla viivakoodeilla. Lisäksi tyyppisarjat niputettiin oman yksilöllisen koodinsa alle. Kaksiulotteinen viivakoodi valittiin kahdesta syystä. Ensinnäkin jokainen nykyaikainen kamerakännykkä sisältää ko. viivakoodin lukemiseen soveltuvan ohjelman, joten erillisiä lukulaitteita viivakoodien lukemiseen ei tarvita. Toisekseen, vaikka yksi kolmasosa koodista repeytyisi, on viivakoodi edelleen lukukelpoinen. Työvaiheet lyhyesti: kirjallisuuden läpikäynti, yksilöiden etsiminen kokoelmista, tyyppien verifiointi, tietokantaan vieminen, yksilöllinen merkitseminen, yksilön valokuvaaminen ja yksilön etikettien kuvaaminen. Tulokset ja huomioita Kuuden kuukauden projektin aikana digitoitiin ja valokuvattiin yhteensä 926 J. Sahlbergin tyyppiyksilöä, jotka koostuvat 157 tyyppisarjasta. Muistettakoon, että käytössä oli lähes täydelliset listat verifioiduista tyyppiyksilöistä, paikkatietojen selvittäminen oli pintapuolista ja valokuvien laadun kasvattamiseen ei käytetty aikaa. Digitoitavasta materiaalista ja resurssien (raha, aika, henkilökunta) määrästä riippuen nämä kolme osa-aluetta tyyppien verifiointi / lajinmääritys, paikkatiedon selvittäminen ja valokuvat painottuvat eri tavalla. Tyyppiyksilöiden verifiointia puoltaa seuraava laskelma: Otetaan 22 heimon otos, joihin kuuluu 66 tyyppisarjaa. Tyyppisarjoissa on yhteensä 302 verifioitua yksilöä. Näistä 47 ei ollut kokoelmissa merkitty tyyppiyksilöiksi. Lisäksi viisi yksilöä oli merkitty virheellisesti tyyppiyksilöiksi. Ilman verifiointia vain 260 yksilöä olisi digitoitu eli yli 15 prosenttia tyyppimateriaalista olisi jäänyt digitoimatta. Lisäksi viisi (2,9 %) tyyppimateriaaliin kuulumatonta yksilöä olisi digitoitu virheellisesti tyyppiyksilöiksi. Koska merkittävä osa digitoiduista yksilöistä on syntyyppejä, eikä lajilla siis ole holotyyppiä tai sen lektotyyppiä ei ole vielä määritetty, virheellisesti sivuun jääneiden yksilöiden haitta-arvo on väärin mukaan otettujen yksilöiden tavoin huomattava. Digitoidut 926 tyyppiyksilöä eivät kata kaikkia Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa olevia J. Sahlbergin tyyppiyksilöitä. Seuraavassa vaiheessa tulisi kokoelmista etsiä kirjallisuuden ja lajikuvausten perusteella mahdollisia tyyppilaputtomia tyyppiyksilöitä. Lisäksi kesällä 2011 museon kokoelmiin on liitetty entisen Maa- ja Metsätaloustieteellisen tiedekunnan kovakuoriaiskokoelmat, jotka sisältävät useita J. Sahlbergin kovakuoriaistyyppiyksilöitä, erityisesti Carabidae-heimosta. Keskimäärin käsiteltiin 10 yksilöä päivässä. Yhteensä otettiin noin 1850 valokuvaa, joista tuli 17 gigatavua tiedostoja. Aineisto on LTKM:n Hyntikka-tietokannassa, mistä se tullaan aikanaan julkaisemaan GBIF-verkoston kautta.

Method steps

1. Coleoptera
   rank: order

Worldwide.